Monitoimija Esko Nikander vetäytyy hiljalleen eläkkeelle

Malmin VPK:ssa, HJK:ssa, Mieslaulajissa, Puistolan leijonissa ja monessa muussakin toiminnassa on nyt yksi paikka vapaana. Malmin seurakunnassa 40 vuotta pastorina toiminut Esko Nikander on jättäytymässä eläkkeelle. NIKANDERIN ESKOA ei ole pitkään aikaan maisemissa näkynyt. Pitkän sairasloman myötä hän muutti vaimonsa kanssa Mäntyharjulle, tyttären lähelle. Siellä on tarkoitus vähitellen alkaa kehitellä uutta seuraelämää siirtyen ainakin paikalliseen lions-clubiin ja sikäläiseen kuoroon. Täällä jää moni yhdistys nyt vaille ahkeraa toimijaa. Ja taakse jää myös lukuisia mukavia, hauskojakin muistoja. – No yksi hauska juttu on sellainen, että kaikki seurakuntalaiset eivät tietenkään tienneet, että olen toiminut myös tuomarina jalkapallo-otteluissa. Niinpä eräs seurakuntalainen totesi nähtyään minut kentän laidalla tuomarin asussa, että enpäs tiennytkään, että pastoreillakin on olemassa kesäasut! Toisaalta Nikander sai hiljan muistutuksen siitä, kuinka painavia pastorin sanat voivat olla. Hän tapasi erään rouvan, joka muisti sanasta sanaan mitä Esko oli 30 vuotta sitten hänelle sanonut. Malmin seurakunta on ollut Nikanderin Eskolle kuin toinen koti. Eri kaupunginosien seurakuntapiirit ovat tulleet tutuiksi ja Esko oli aikoinaan myös perustamassa muun muassa Jakomäen kirkkoa, Tapulin ja Siltamäen seurakuntakoteja, ja on työskennellyt myös Puistolassa ja Malmilla. – Muistoja on lukemattomasti. Puistolassa toimin 70-luvulla kaupunginosan heräämisen aikoihin. Oli todella mielenkiintoista toimia innokkaiden ihmisten kanssa ja olin perustamassa niin Puistola-Seuraa kuin Puistolan Leijoniakin. Ensimmäisille Puistola-päiville olimme tilanneet laskuvarjohyppääjät avaamaan tilaisuuden. Ensimmäinen hyppääjä putosi maahan murtaen jalkansa ja toinen jäi puuhun roikkumaan tuulen loputtua. Eli avajaiset sujuivat ambulanssien sireenien soidessa. Nikander toimi myös PuiU:n riveissä ja kertoo niissä merkeissä suorittaneensa ensiesiintymisensä kuoronjohtajana. – Kaikki joukkueet, noin 100 poikaa, seisoivat pelipaidoissa ja lauloimme PuiU:n juhlissa komeasti yhden laulun, Nikander muistelee hymyillen. Poikien asialla aikoinaan jengityöntekijänä uransa aloittanut Esko Nikander on ollut aina. – Ensin vedin liikuntakerhoja pojille, ne muutettiin sekakerhoiksi ja sitä myötä niissä väheni poikienkin määrä. Silloin vaihdoin itse jalkapallon pariin. En ole itse koskaan pelannut, vaan olen yrittänyt siloitella etenkin heikommassa taloudellisessa asemassa elävien poikien tietä kentälle. Tosin on Esko naisiakin kannustanut. Kun PuiU:n naiset eivät 80-luvulla saaneet järjestää kotiotteluita siksi, ettei tarjolla ollut suihkuja, ilmoitti Nikander Puistolan kirkon suihkutilojen olevan käytettävissä. Harva tietää sitäkään, että Esko Nikander toimi sivutoimisena tuntiopettajana Malmin lukiossa sen loppuun saakka, parikymmentä vuotta. – Nuorena en saanut heti Helsingistä virkaa pastorina, mutta opettajan paikan olisi saanut Hakunilasta. Siinä sain tosissani pohtia, kumman uran valitsen. Lähdin kuitenkin ensin vuodeksi Jyväskylään papiksi ja sitten siirryin Malmin seurakuntaan. – Malmilla me teimme ylioppilaita. Monelta pojalta olisi jäänyt ylioppilaslakki saamatta, ellemme me opettajat olisi heitä patistaneet. Malmilla oli hyvä henki koko koulun kesken. Kaikki tunsivat toisensa, eivätkä oppilaat koskaan käyttäytyneet sopimattomasti opettajia kohtaan. Jäätyään helmikuussa sairaslomalle Esko sanoo ensin nukkuneensa kuukauden, sitten kääntäneensä varovaisesti kylkeä ja nukkuneensa toisen kuukauden. – Olin todella väsynyt ja uupunut. Nyt olen virkistynyt muun muassa rakkaiden harrastusteni, historian, sukututkimuksen ja kirjoittamisen parissa. ”Muistelmien” kirjoittaminen puhdistaa pöydän ja antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Nikander kertoo ikävöivänsä kovasti ihmisiä ja ystävyyssuhteita niin työyhteydestä kuin harrastuksistakin. – Jopa hoitokoti Sillanpirtin veljiä on ikävä. Pidin heille keskustelupiiriä kymmenisen vuotta ja oli ilo nähdä, miten moni nousi taas tolpilleen. Myös Malmin seurakunnan henkeä Nikander kiittelee. – Siellä on aina ollut avoin ilmapiiri eikä omituisiakaan ideoita ole teilattu. Aikoinaan naispappien tulo helpotti kovasti meidän miespappien urakkaa. Laskin yhtenä vuonna suorittaneeni esimerkiksi 110 kastetta! Ja siihen päälle kaikki muut toimitukset ja työt. Mäntyharjulla Nikanderien uusi koti on keskellä kylää, palvelujen äärellä. Sieltä hän yhä ajelee Malmille, jos kutsu johonkin toimitukseen tulee. – Tein viime vuodet paljon työtä veteraanien parissa ja esimerkiksi heidän hautajaisiinsa minua on jonkin verran toivottu, samoin HJK:n pelaajien häihin. – Haluan kiittää kaikkia, joiden kanssa olen näiden Malmin vuosikymmien aikana ollut tekemisissä. Olen yrittänyt aina olla lähellä ihmisiä ja lähellä Jumalaa. Sen moton haluan jättää muillekin ohjenuoraksi. Teija Loponen teija.loponen@sanoma.fi

Vartti 07.10.2009

Tämän ja monet muut uutiset ja lähialueen jutut löydät Pohjois-Helsingin alueella jaettavasta Varttista. Ellet asu jakelualueella, voit noutaa lehden Kauppakeskus Malmin Novan toisen kerroksen käytävältä, apteekin vieressä olevasta lehtitelineestä. Lisää muita uutisia löytyy osoitteessa vartti.fi.